maanantai 27. helmikuuta 2017

Sisällä jo vihertää, mutta talvi jatkuu

Sisällä jo vihertää, mutta talvi jatkuu Sisällä jo näkyy vihreää kasvua, mutta talvi ei anna periksi. Leikkasin mustaviinimarjapensaista muutaman oksan. Pensaita pitää enemmänkin leikata, mutta halusin jo näitä oksia sisään. Ne alkavat nopeasti kasvattaa lehtiä. Ja toivon, että ne kasvattavat myös juuria.


Uusille, nopeasti kasvaville pensaille keksii kyllä käyttöä.


Nopeasti ne myös kukkivat.


Linnut rakastavat auringonkukan siemeniä, mutta nappasin itselleni muutaman. Liotin niitä vuorokauden vedessä ja sitten multaan.




Nyt ne työntävät vartta kilpaa amarylliksen kanssa.


Ulkona talvi pitää pintansa tai oikeastaan nyt on taas talvi, Lunta on tullut yli 10 senttiä ja pakkasta on muutama aste. Enää ei löydy teko- eikä muitakaan syitä. Sukset liikkeelle. Peltoset tavoittelevat myös MM-mitaleja, mutta eivät nämä minun sukseni.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Seuraava kunnostustyö

Seuraava kunnoostustyö Tavarantoimittajani kylältä oli pitkään puhunut puusepän tekemistä pöydästä ja nojatuolista ja yrittänyt myydä niitä minulle. Olin ollut vastahankainen. Mutta sitten hän oli kehitellyt ajatuksen, että laittaisin huonekalut laiturille ja istuskelisin siellä. Kipinä syttyi, aloin harkita asiaa. Olin pitkään miettinyt, että laiturille tarvittaisiin penkki. Vaikka en siellä paljoa ole ehtinyt aamuauringossa istuskelemaan.
Kävin katsomassa huonekaluja tämän miehen varastossa ja sitten jo sytyin. Ei laiturille, vaan tupaan huonekalut kuuluvat. Tosin varaston hämärässä kuvittelin, että tuolin saisi käyttökuntoon pelkästään pesemällä ja aliarvioin pahoin edessä olevan muunkin työmäärän.


Kauppaan kuului kuljetus ja vanhan pöydän poisvienti. Olin löytänyt sille ottajan. Kahden tunnin pesu-urakan jälkeen huonekalut näyttävät tältä. Ei pöytää aikoihin kahvitteluun ole käytetty. Pölyn lisäksi siinä oli öljy- ja maalitahroja. Säilytys kylmässä on aiheuttanut sen, että maali tai siis maalikerrokset lohkeilevat paikoitellen. Maalikerroksia on yhteensä runsas milli. Pöydässä on olevinaan laatikko, mutta se onkin vain luukku. Koko pöydän sisus on avoin.


Tuolissa puuseppä on näyttänyt taitojaan.


Ja niin tuli tuvastani korjausverstas.

lauantai 18. helmikuuta 2017

Merkkejä keväästä

Merkkejä keväästä   Kevätesikot ovat tulleet kauppoihin. Olenpa nähnyt jo orvokkejakin kadulla yhden kukkakaupan edessä. Kevätesikot voi kuulemma keväällä istuttaa ulos. Mutta miten saa ne pidettyä hengissä siihen saakka? Minä saan ne yleensä kuivumaan muutamassa päivässä.                                        

                                

Pienemmän kamarin viileydessä peitettynä olleessa narsissiruukussa alkoi näkyä elämän merkkejä. Ja pian oli aika nostaa ruukku valoon.
                                                                                                                   
                                

Jopa amarylliskin heräsi eloon. 

                               

Olen nyt oppinut, ettei amaryllis olekaan amaryllis, vaan ritarinkukka. Mutta olkoon. Minulla oli niitä kolme kesän ajan ulkona keräämässä voimia. Ensimmäisen lehdet kuihtuivat syksyn tultua ja komeroon siirron jälkeen se alkoi pian kasvaa. Mutta se taisi olla liian laiha, sillä nuppuja se ei jaksanut kehittää, pelkästään lehtiä kasvoi sipulista.
                                                                                         
                                    

Seuraavan unohdin lämmittämättömään ulkotilaan ja ensimmäiset pakkaset tuhosivat sen. Kolmannen lehdet pysyivät aina vaan vihreinä. Lopulta, kun talvi jo alkoi tulla, leikkasin lehdet pois, siirsin sen uuteen multaan ja sijoitin komeroon. Siellä se on jököttänyt lokakuusta lähtien. Vasta nyt, helmikuussa, sipulista pilkistää kukan nuppu. Ei tullut sitä jouluamaryllistä, vaan taitaa tulla pääsiäisritarinkukka.

                                                 

Yritin etsiä pajunkissoja, mutta niitä löytyi vain muutama, ei poimittavaksi. Hirvet, kauriit ja metsänhoito, mm. minä itse, ovat tehokkaasti hävittäneet pajuja.

torstai 16. helmikuuta 2017

Uusi kulkuväline

Uusi kulkuväline Aloimme taas tehdä kauppoja mökkipaikkakunnalla asuvan, yli 80-vuotiaan tuttavan kanssa. Häneltä ostin emännänkaapinkin. Tämä ostos oli huomattavasti edullisempi, maksoi nolla euroa. Ehkä siksi niin edullinen, koska kyseessä on hänen anoppinsa potkukelkka. Ikää kelkalla taitaa olla aika lailla, lähemmäs sata vuotta.


Hyvin se kulki, kun sitä hänen luotaan kuljetin. Maantien hiekkaisella reunuksella oli hiukan ongelmia, mutta jäisellä kylätiellä vauhti oli jo hurjaa. Katsastuksessa kelkka ei olisi mennyt läpi, sen verran ohjauksessa oli epävakautta.


Kaupan myötä sain ohjeet, mitä kelkalle pitäisi tehdä. Minulle riitti, kun pesin sen lumella ja mäntysuovalla. Sitten haettiin kuitenkin kierretankoa ja muttereita ja niillä ja erikeeperillä ohjaus saatiin vakaammaksi. Jalasten päihin en laita tennispalloja, vaan yritän saada ne vaarattomiksi viinipullon korkeilla jos vaan niihin saa porauttua reiät.



Kyseessä on merkkituote. Kenen merkki on, siitä vaan ei enää saa selvää.


Kelkka käy huvin lisäksi myös hyötykäyttöön. Illansuussa kuljetin sillä saunapuut.


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Mummolakupit

Mummolakupit Retrot kahvikupit, varsinkin puhalluskuviokupit ovat haluttuja keräilykohteita. Hinnat alkavat olla korkeita. Onneksi en ole noihin hurahtanut, olen ajatellut. Mutta sitten kaupunginosan nettikirpputorilla tuli myyntiin mummolakuppeja, monta. Ja hintaan, jolla muualta ei saisi yhtäkään. Olin nopea ja sain kupit ja noutokin meni sutjakkaasti.


Keltaisia kuppipareja on viisi. Yhdessä hiukan vikaa, muut moitteettomia. Asettien pohjassa Arabian leima. Ja kuinka sattuikaan, kyseessä on Maija-kuppi.


Malli on RC, suunnittelija Olga Osol ja valmistuvuosi 1962-1973.


Kaapissa olii jo valmiiksi saman värinen teekannu.

Ylimääräisenä kauppaan kuului kolme sinivihreää asettia, samaa sarjaa.


Nyt sitten on haasteena etsiä niihin kupit. Ja astioille pitäisi löytää paikka mökillä. Samoin kuin tälle pikkuhyllylle, joka on jo pitkään odottanut sitä.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Kalkkimaalia sen olla pitää

Kalkkimaalia sen olla pitää Kun tarpeeksi kauan olin lukenut ja kuunnellut hehkutusta kalkkimaalin ylivertaisuudesta, niin piti minunkin sitä kokeilla. Olin vielä sattumalta huomannut kävelymatkan päässä kotoa olevan liikkeen, josta maalia ja tarvikkeita sai.

Liikkeessä kerrottiin, että maalia voisi käyttää myös viileässä. Tarkoitukseni oli maalata omalla mökilläni. Mutta maalipinnan viimeistelyyn tarvittavan vahan hankinnan jätin myöhäisempään ajankohtaan, se vaatii enemmän lämpöä. Vaha ei myöskään ole hajutonta niin kuin maali eli sen levittäminen vaatii tuuletusta. Pinnan voi kuulemma myös lakata. Katson, miten maalipinta toimii käytännössä ja päätän myöhemmin, miten pinnat viimeistelen.




Kokeilun ensimmäiseksi kohteeksi joutui pikkukaappi, jonka kunnostus jäi pohjamaaliin kun väsähdin maalaamiseen kevään ja alkukesän urakoiden jälkeen. Ensiksi puukittiä  joihinkin pikkukoloihin. 



Hionnan jälkeen sitten sutimaan. Vaikeinta oli, niinkuin yleensäkin, maalipurkin avaaminen. Maalaaminen oli todella helppoa eikä valumia päässyt syntymään. Olen ollut hiukan epäileväinen kalkkimaalin suhteen, kun yleensä sillä maalaavat haluavat jättää pintaan siveltimen jäljet. Minä en tavoittele rosoisuutta enkä aio pintaa vanhentaa hiomalla. Olen tyytyväinen tasaiseen, samettiseen pintaa. Arka pinta on ja se vaatii vahaa päälleen.


Sitten hyllypaperia hyllyille ja pitsiteippiä reunoihin. Kaappi meni niiden laittamisen jälkeenkin kiinni eli astiat kaappiin. Inventoin samalla astioita. Arabian Kauris-sarjaa on kahdenlaisia. Vanhempieni häälahjaksi saamat astiat ovat valkoisempia ja sirompia. Lahjaksi saamieni lautasten pohjasta löytyi kakkoslaadun leima, joka siis selittää, miksi ne ovat erilaisia.



Vielä vetimet oviin ja kaappi on valmis.