maanantai 30. tammikuuta 2017

Kasvatuskauden avaus

Olen lukenut, että ison maksaruohon kukinnot juurtuvat maljakossa ja niitä voi siten lisätä. Mutta jutuissa ei ole kerrottu, että mitä sitten, kun kukinnot ovat juurtuneet. Omat maksaruohoni kukkivat niin myöhään, että yleensä pakkanen ehtii tuhota kukinnot ennen kuin ehdin ottaa niitä sisälle juurtumaan. 


Nyt sain niitä pariinkin kokeeseen. Lämpimässä toisella mökillä juuria tuli melkein koko lasipurkki täyteen. Mutta mitä tehdä, kun ulkona on talvi ja maa jäässä?


Minun oli tehtävä jotain. Oli suuri vaara, että joku heittäisi purkkini roskiin. Löysin kasvihuoneelta yrttimultaa ja siihen maksaruohon alut pääsivät. Keräsin vielä kuivat kukinnot paperipussiin. Ehkä siinä on joukossa siemeniä. Jotain sen tapaisia pienen pieniä mustia pipanoita kukinnoista näytti varisevan.


Omalla mökilläni, kylmemmässä maksaruoho on edelleen maljakossa. Siinä on vähän juuria eikä se ole paljoa kuihtuneetkaan tästä. Toivottavasti se kestää vesiviljelyssä kevääseen saakka.

                     

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vastalause autoilulle

Vastaluse autoilulle Rannalla asustava majava on ilmeisesti autoilun vastustaja. Se on kaatanut ison puun tien poikki. Autolla ajaminen tätä kautta vaatii hiukan työtä. Toinenkin puu on kohta kaatumassa, niin pitkälle sitä on jyrsitty. Se olisi kaatunut kevyellä tönäisemisellä, mutta en puuttunut majavan töihin.



Ei voi kuin kadehtia rannan asukkaan hampaita.


Yleensä majava kaataa puut veteen, josta se saa ne helposti uitettua muualle. Mutta nyt sen kaatama puu on ehkä niin suuri, ettei se kulje sillan alta. Rannalla on muita kuljetusta odottavia runkoja.


Muuten on kaikki mökillä hyvin. Lunta tulee välillä ja välillä sitä sulaa pois. Sen verran on onneksi lunta jäljellä, että jouluruusut ja muut kasvit olivat sen alla turvassa talviunillaan. Olen tallonnut omenapuiden ympäristöt luotuani ensin niistä lumet. Toivon maan jäätyvän ja hankaloittavan myyrien  kaivauksia. Sitä pelkoa ei vielä ole, että lunta olisi yli omenapuiden ympärillä olevien kananverkkojen ja että rusakot ulottuisivat niiden yli syömään omenapuiden oksat ja rungon kuoren.


Oravalle oli tapahtunut onnettomuus. Pesä oli pudonnut kuusesta rantaan vievän polun portaille.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Talvisia touhuja

Talvisia touhuja Niin kauan kun maassa ei ollut lunta, löysivät linnut ruokaa luonnosta. Aloitin talviruokinnan vasta kovilla pakkasilla. Kesti jonkun aikaa, ennen kuin ne löysivät taas ruokintapaikoille. Kuviin niitä en vielä saanut.



Myös vanhat Järvisen puusukset pääsivät tuulettumaan.



Lumitöiden jälkeen laitoin havuja portaiden eteen. Niitä riittää, sillä toisella mökillä on tehty harvennushakkuuta.


Suojasää innosti tekemään lumilyhdyn. Aamulla siitä ei ollut paljoa jäljellä.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tampereelta löytyi Arabian sokeripurkki

Olin joulukuussa Tampereella päiväseltään käymässä. Tilaisuus, johon osallistuin, kestikin lyhyemmän aikaa kuin mitä olin ajatellut ja paluujunan lähtöön jäi muutama tunti aikaa. Kiertelin kirpputoreja. Osittain lämmitelläkseni, sillä oli pakkaspäivä, osittain tietysti löytöjen toiveessa. Ja Pelastusarmeijan toiselta kirpputorilta sen löysin: vanhan Arabian sokeripurkin. Ja kirpputorilla oli vielä muuttomyynti menossa ja kaikki tavarat 50 prosentin alennuksella.




Vasta nyt sain sen kuljetettua mökille ja onneksi se myös säilyi ehjänä perille saakka.
En ole mitään tietoa purkista löytänyt. Pohjassa on piippuleima.


Purkki on kauniisti krakeloitunut. Joku pitää sitä varmaan vikana, mutta minusta verkosto purkin pinnassa on hieno. Sisältä se on aivan ehjä mikä on tärkeintä, koska purkki tulee käyttöön, ei koristeeksi.


Purkin seurana olevissa pienissä maustepurkeissa ei ole mitään leimaa. Kanelipurkissa on muutama kanelitanko ja nimettömässä purkissa säilytän suolaa.

torstai 12. tammikuuta 2017

Keskitalven kukkijat

Keskitalven kukkijat Kerään yleensä loppusyksystä ennen runsaan lumen tuloa mustikanvarpuja maljakkoon. Omalta tontiltani en niitä poimi, vaan metsästä, josta minun on lupa ottaa aineksia. Tontillani mustikat ovat suojeltuja. Jouluksi varpuihin yleensä tulee kukkia. Niin myös tänä talvena.


                                      


 Laitoin mustikoita vanhaan Arabian kermanekkaan. Kermakko on peräisin mummolasta, äitini äidiltä.


Tämän kermakon nimi on Asteri ja sitä on valmistettu vuosina 1949 - 1964.


Ihmeellistä on myös, että orkideat, jotka kesän lopuksi omalla mökilläni kasvattivat nuput, jaksoivat vuoden pimeimpään aikaan kehittää niistä kukat. Ilman mitään lannoitusta. Vettä ne saivat muutaman viikon välein.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Väännetty rautalangasta

Väännetty rautalangasta Etenkin töissä olen joutunut usein "vääntämään rautalangasta" asioita saadakseni viestini perille. Ehkä jotain asioita olen saanut selvennettyä,  mutta mitään näin kaunista rautalanganväännöstäni ei ole syntynyt.


Kiinnostuin rautalankahedelmäkoreista kun Antiikki ja design-lehdessä oli juttu mieshenkilöstä, joka on kerännyt niitä pitkään. Kun tämä henkilö sitten netissä möi muutaman kaksoiskappaleen koreistaan ja mielestäni vielä kohtuuhintaan, olin tietysti ostamassa. Olin juuri saanut joulun alla ja sen jälkeen myytyä jotain tavaroita kirpputorilla. Eli oli annettava itselle lupa hankkia jotain tilalle. Samoihin aikoihin kävelyllä kotinurkilla näin yhden vintage-liikkeen ikkunassa rautalangasta tehdyn pannunalusen, jossa oli punainen, harvinaisempi punos. Hain sen pois ja myös toisen pannunalusen.


Hedelmäkorit ja muut rautalankatyöt ovat 50-luvun tuotoksia ja ainakin useimmat niistä ovat suomalaisten tekemiä. Joidenkin tekijä tunnetaan, mutta ilmeisesti niitä on tehty useissa pienissä pajoissa.


Nämä rautalankatyöt ovat yllättävän moderneja ja raikkaita ja sopivat nykyaikaseenkin sistukseen. Saattavat joskus siirtyä kotiini.



Kori toiveikkaana odottaa omenoita mökin omista puista, mutta varmuuden vuoksi taidan laittaa sipuleita ja koristekurpitsoja kasvamaan, jotta saisin koriin jotain täytettä.


Punainen pannunalunen sopii kaveriksi puolalaiselle kahvipannulleni. Mökin viileydessä hyasintti on kestänyt ja kukkinut pitkään.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Talvisia näkymiä mökiltä

Lumisia näkymiä mökiltäKun on viettänyt lauhan, lumettoman, tuulisen ja välillä vesisateisen joulun, kaipaa talvisia tunnelmia. Mökillä niitä oli joulun edellä. Lumi oli vallannut maiseman. Kasvihuone oli saarroksissa ja sen lasit kuurankukkien peitossa. En edes yrittänyt avata sen ovea. Kanervat jäivät ulkopuolelle, siirrän ne sisään, kun tulee suojasää.


Kukkia ei kasvihuonneessa sisällä ole, mutta seinät ja ovi ovat täynnä hienoja jääkoristeita.



Jatkaessani matkaa rannalle jäin ihmettelemään ison otuksen jälkiä. Ne johtivat rantaan ja siellä aidan vierestä virtaan.  Hirvi ei kyseessä ole ollut, koska ylhäällä jäljet kulkivat kuusen alta naapurin suuntaan. Siitä hirvi tai karhu eivät olisi mahtuneet. Majavan jälkiä ne eivät ole, olisikohan kyseessä ilves?


Majava ei minun rannallani ole touhunnut. Lähellä laituriani oli virrassa aukko, joka saattaa ole paikka, josta eläin kulkee veteen. Naapurin puolella rannan asukas oli iskenyt hampaansa entistä isompiin puihin