keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Joulun valmistelua

Joulun valmistelu alkaa käynnillä naisten joulumessuilla ja havukranssin ripustamisella ikkunaan Jouluvalmisteluni alkavat käynnillä naisten joulumessuilta Vanhassa Satamassa. Monta houkutusta oli, mutta nyt minulla ei kirjaimellisesti ole paikkaa uusille mökkitavaroille. Niitä on jo noin viidessä paikassa odottamassa uuden mökin remontin valmistumista. Mutta tämän mökin sentään ostin. Jouluvieraat toivottavasti tuhoavat sen niin, ettei sijoituspaikasta tule ongelmaa.


Etenkin tämä irvistävä lumiukko vetosi minuun.


 Toinen joulunodotuksen alkuun kuuluva asia on suvun havukranssitalkoissa tehdyn kranssia saaminen ikkunaani. Tuuli on hiukan sitä riepotellut, vai liekö tekovikoja. Vaikka oli harvinaisen valoisa päivä, kuvista tuli tummia. Joulunodotukseen kuuluu myös ilo siitä, että pimeneminen loppuu kohta.



Yhtenä aamuna aamu-tv:ssä oli floristi tekemässä asetelmia kieloista. Niin, sinne jäivät kaikki kieloni, vanhalle mökille. Yhtenä päivänä jo oikaisin mökiltä tullessani metsäisen rinteen kautta ja etsin merkkejä kieloista. Niitä ei tähän vuodenaikaan tietenkään löydä, mutta lumen alta näkyi sentään sinivuokkoja. Niitä löysin jo syksylläkin. En olisi varmaan mökkiä ostanutkaan, ellen olisi tiennyt tontilla olevan sinivuokkoja.


Joulukukkani ovat siis kieloja tänä vuonna. Floristi oli sitä mieltä, että kielot tulee istuttaa yksinkertaiseen astiaan. Minun kieloni pääsivät Arabian voipyttyyn.


Floristin mukaan kielot voi keväällä istuttaa kukkapenkkiin tai mökille. Katsotaan, miten belgialaiset kielot tulevat viihtymään Päijät-Hämeen maaperässä.


Ainakin ne tuoksuvat aidosti. Miss Diorilta.

torstai 7. joulukuuta 2017

Itsenälsyyspäivä

Suomen 100. itsenäisyyspäivän kynttilät syttyivät kynttilänjaloissa, jotka oli tehty Suomen 60-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Itsenäisyyspäivään kuului tänäkin vuonna matka lapsuuden kotiseudulle ja lähisukulaisten tapaaminen. Ehdin kuitenkin kotiin sytyttämään kaksi kynttilää ikkunalle. Koska uuden mökin remontti on pahasti kesken remppamiehen ollessa muualla töissä, olen jatkanut mökkiin jääneen irtaimiston selvittelyä purkutöiden ohella. Tuvan astioiden ja ruokailuvälineiden joukossa oli kaksi kynttilänjalkaa, jotka pikaisesti vaan totesin mahdollisesti säilytettäviksi. Myöhemmin aloin niitä tutkia ja ne ovatkin vuonna 1977 Suomen 60-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi tehdyt Poheemi-juhlakynttilänjalat.



Kynttilanjaloissa on teksti Suomi Finland 1917 - 1977.




Kynttilänjalkojen suunnittelija on tuntematon, mutta mallia on Nuutajärvellä valmistettu jo 1900-luvun alkuvuosina. Mikä sopisikaan näitä paremmin Suomen itsenäisyyden 100-vuotispäivän  kynttilöille.


Lisää aarteita löytyi vanhasta arkusta. Siitä josta löytyi suomalaista designlasia, löytyi myös tämä maljakko, jota en heti tunnistanut suomalaiseksi.


Tämä on Mikko Helanderin Kalla-maljakko. Maljakkoa on tehnyt Humppilan lasi 1960-luvulla. Se on vapaasti puhallettu, viivahiottu ja driivattu eli sen suuaukko on viimeistelty käsityönä. Tästä ei tule suosikkimaljakkoani. Ei mallin vuoksi eikä siksi, että siihen sopivia kukkia on vaikea löytää. Kuvittelin ostavani siihen jonkun pitkän kukan samalla kun haen kotimaisia omenoita torilta, mutta vain yhdessä kojussa myytiin kukkia ja valintani päätyi tähän kasviin.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulukuu toi talven

Joulukuu alkoi lumisateella, joka koristeli tiet, puut ja pensaat Joulukuu alkoi lumisateella ja mökkiäni ympäröi jouluinen satumetsä. Ainakin toistaiseksi. Jo tie mökille oli hieno lumisessa asussaan.



Oman tieni poikki oli loikkinut orava, ylempänä joku pienempi eläin, myyrä tai metsähiiri. Arvasinkin, ettei mökillä ihan yksin tarvitse olla. Isompia eläimiä ei vielä ole näkynyt. Hirviä ja kauriita metsässä varmasti liikkuu. Sympatiani oravia kohtaan kylläkin väheni, kun purin eteisen sisäkattoa ja ilmeni, että sen päällä oli asustanut useampikin orava. Roskaa putosi alas runsaasti katon mukana.



Pihakuusi on juuri sen näköinen kuin jouluisen kuusen pitääkin olla. Syreenipensaiden oksat painuvat lumen alla ja omenapuut oli koristeltu valkoisiksi.




Sytytin lyhdyn pölkyn päälle, vaikkei lyhtyjä nyt tarvitse sen vuoksi sytyttää, että löytäisin pihalla kulkevan polun. Ne ovat nyt koristeina. Kulkeminen sujuu ilman tasku- tai otsalamppua lumen valaistessa maiseman.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Vanhaa ja kaunista

Mökiltä löytyi käsin kirjottu kukkakuvioinen liina, Riihimäen lasin Arki-maljakko sekä kaksi sievää pikkutaulua Ensimmäisiä aarteita, joihin katseeni uudella mökillä osui, oli kaunis, ohut, käsinkirjottu pöytäliina, joka oli rumalla pyöreällä pöydällä. Kesäisiä kukkia ohuen ohuella kankaalla. Ihmetyttää, miten kirjailu on pystytty tekemään.



Hyasintti on mökiltä löytyneessä Riihimäen lasin Arki-maljakossa, jonka on suunnitellut Hans Nyqvist. Maljakko on automaattipuhallettua lasia ja se on valmistettu 1970-luvun loppupuolella. Maljakon kyljessä on tyylitelty kukkakuvio ja sitä kutsutaan joskus myös Vuokko-nimellä.


Tämä pöytäliina on kovin hauras, varsinkin märkänä ja vahingoitin sitä hiukan kun laitoin sitä kuivumaan. Jos tätä liinaa käyttää, on se parasta sijoittaa lasin alle.


Pienemmän kamarin seinällä oli kaksi sievää pikkutaulua.



Kissakuva ei ole hirvittävän vanha. Sen takana olevassa lapussa lukee Berg Art No 1299, mtta en löydä siitä tietoja. Kissakuviahan on miljoonia.


Toisen kuvan takana on omistuskirjoitus, joka näyttäisi kirjoitetun jollain  järvi-loppuisella paikkakunnalla.  Omistuskirjoitus on päivätty 4.8.1928 ja allekirjoituksena Aini Hein.

torstai 23. marraskuuta 2017

Pikkujoulukuuset

Pikkujoulukuusi vanhassa padassa. Koristeomenoita sen ympärillä. Kuusen mallisia piparkakkuja Tien varren pikkuinen kuusi oli tien lanauksessa taittunut pahasti ja pelastin sen koristeeksi vanhaan pataan. Yöllä oli tullut hento lumipeite, joka kuorrutti sopivasti myös kuuseni.


Kuusen ympärille hain metsästä sammalta ja sen päälle laitoin lehtien alla punaisina säilyneet koristeomenat.


Saa nähdä, miten kauan omenat sälyvät koristeina. Linnut tai oravat voivat ne viedä ja pakkanen saattaa ruskistaa ne.


Kuusiteema sai jatkoa, kun ruokakaupassa huomasin perinteiseksi mainostetun piparkakkutaikinan. Samalla sai jatkoa vanha perinne leipoa piparit pikkujoulun tietämissä. Taikina oli huveta ennen paistamista, sillä taikina on mielestäni melkein parempaa kuin valmiit piparit.


Keittiön laatikosta löytyi kuusimuotti.


Valmiit kuuset ovat uudesta mökistä löytyneellä Riihimäen lasin leivostarjottimella. Sellaista esinettä  minulla ei ennen ollutkaan.


lauantai 11. marraskuuta 2017

Arvotonta rojua ja aarteita

Rojun lisäksi mökiltä löytyi designlasia. Heikki Orvolan Aurora-kynttilänjalka, Nanny Stillin Pagoda kynttilänjalka-maljakko sekä Timo Sarpanevan Crocus-maljakko Kaikkea mökkiin jätettyä tavaraa en ole ehtinyt käydä läpi. Enimmäkseen se on poisheitettävää roskaa. Jätesäkkejä on kertynyt kaksi kasaa; toinen seka- ja toinen energiajätettä. Tupaan jätettyyn vanhaan arkkuun olin kurkistanut aiemmin ja havainnut päällimmäisenä olevan ison ja ruman seinäkellon. Sen jälkeen arkku sai jäädä rauhaan. Nyt oli aika inventoida tämä kulunut ja rikkinäinen arkku. Liekö se peräisin armeijasta, vihreä väri viittaisi siihen. Arkusta löytyi liinavatteiden ja sen seinäkellon lisäksi matkamuistoja, joulukynttelikkö ja pyyheliinoihin käärittynä suomalaista design-lasia.


Aurora-kynttilänjalan on suunnitellut Heikki Orvola Nuutajärvelle. Herkkä ja siro esine. Sopivaa kynttilää vaan on vaikea löytää. Mökillä pakkanen on jo puraissut pihlajanmarjoja.


Pagoda-kynttilänjalka-maljakko on Nanny Stillin suunnittelema ja sitä on valmistanut Riihimäen lasi.
Tätä on valmistettu vuosina 1967-1973. Maljakkona tämä kuuluu sarjaan vaikeasti pestävät. Yläosa toimii myös kynttilänjalkana.


Tämän maljakon tyyli on tuttu, tällainen löytyi myös lapsuudenkodistani. Se oli kuitenkin isompi versio, jonka nimi on Crassus. Muistan vaan, että sen puhdistamisessa oli iso työ. Tämän nimi on Crocus, suunnittelija Timo Sarpaneva. Suunniteltu 1967 ja valmistaja on Iittala. Pohjassa on kaiverrus TS. Ja peseminen on vielä vaikeampaa kuin ison version, pieniin koloihin ei yllä millään. Vuorokauden liotus ensin käsi- ja sitten konetiskiaineessa kuitenkin tehosi.


Nämä lasiesineet samoin kuin seinäkello vaikuttaisivat esimerkiksi syntymäpäivälahjoilta, joista ei kotona ole pidetty, vaan ne on kiikutettu mökille. Minun mökkisisustukseeni taas nämä eivät sovi, vaan ne päätyivät kotiini. 


perjantai 10. marraskuuta 2017

Seinäkukat

Uuden mökin remontti alkoi tapettien valinnalla. Ihastuin Tapettitalon Jalo-ohdakke_tapettiin Siitä se alkoi, uuden mökin kunnostus, tapettien valinnasta. Ei ehkä järkevää, mutta ensimmäiseksi syvennyin selaamaan Tapettitalon paperitapettivalikoimaa netissä. Löysin mieleisiä tapettimalleja, mutta liikkeessä kävi ilmi, ettei kaikkia suinkaan ollut heti saatavissa. Ja tilauskirjojen ollessa täynnä ja kun montaa tapettia ei tehdä kerrallaan, joitakin malleja joutuisi odottamaan pitkään. Kun juuri tapettia Jalo-ohdake, johon ihastuin, oli vain kaksi rullaa, jotka olivat vielä eri eristä, otin mietintäaikaa. Varasin isompaan kamariin löytyneen tapetin sekä ne kaksi rullaa tätä kukkatapettia. Huopaohdeke on lempikukkiani.



Myöhemmin hain tapetit ja silloin kävi ilmi, että toinen rulla oli vajaa, koska se oli otettu malliksi myymälään. Mutta mittausten jälkeen näytti siltä, että yhden seinän pienemmästä kamarista tällä tapetilla saa peitettyä.

Seuraava vaihe remonttia ei ollut lainkaan yhtä hauskaa. Olin saanut rempamiehen puhuttua ympäri tulemaan sen verran töihin, että hän maalaisi isomman kamarin katon ja lattian. Valmistelin työtä poistamalla maalia lattiasta. Vanha maali ei suinkaan irronnut kevyellä hionnalla, vaan sitä piti raapia ja kitkutelle, että se se lähti lattiasta.


Aloitin myös seinien tutkimisen eli vanhojen pinkopahvi- ja tapettikerrosten repimisen irti. 


Kukkia oli senällä ennestäänkin. Tämäntyyppistä paperitapettia olisi nytkin ollut saatavissa, mutta mielestäni se olisi ollut liian romanttista.


En aio säästää vanhoja tapetteja enkä jättää vanhoja kerrostumia näkyviin. Tässä ei ole kyse museoinnista, vaan remontoinnista.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Maisema muuttui

Muutamassa päivässä mökille oli tullut talvi Mökille oli muutamassa päivässä tullut talvi. Maisema oli muuttunut täysin. Puhdas, valkoinen lumi peitti armollisesti vaihtolavaa odottavat purkujätteetkin. Valkoinen maisema, sininen taivas ja kirkas auringonpaiste. Hienoa sateiden jälkeen.


Pakkanen oli kiristynyt niin nopeasti, että vesipisarat olivat jäätyneet siemenkotiin ehtimättä pudota maahan.




Toisiin siemenkotiin lumi oli tehnyt pumpulisen kuorrutuksen.


Pakkaspäivän kunniaksi tein tulet toisen kamarin pönttöuuniin. Mökilläni kävi nuori nuohooja ja hänen mukaansa kamarien uunit ovat kunnossa. Tuli kodikas tunnelma remontin keskelläkin kun pönttöuunin kylki hehkui lämpöä.


Uunien luukut ovat hyvässä maalissa, mutta muuten pönttöuunini odottavat nekin maalausta.