torstai 19. lokakuuta 2017

Oikea naulakko löytyi vihdoinkin

löysin vanhan emalinaulakon jota olen kauan etsinyt Olen jahdannut pitkään vanhaa emalinaulakkoa, jonkalaisen kuvia olen nähnyt. Ja olen ostellut erilaisia korvikkeita kun en ole oikeaa löytänyt.


Nyt sitten yhdestä facebook-ryhmästä tärppäsi. Naulakosta käytiin huutokauppaa ja hinta kohosi. Postimaksujen kanssa vielä suuremmaksi.


Mutta nyt se on minun. Toki voin kysyä itseltäni onko syytä hankkia enää lisää tavaroita kun vanha mökki on niitä täynnä ja lisäksi uuden mökin omistajat jättivät kaiken romun ja roinan riesakseni. Sitä on monen vuosikymmenen ajalta. Toki joukossa on myös aarteita, mutta ainakin yksi vaihtolavallinen tavaraa ja purkujätettä tulee poisvietäväksi.


En enne ole nähnyt naulakkoa suomalaisin tekstein, vain ruotsiksi ja englanniksi. Hienoa on ollut, kun astioille ja ruokailuvälineille on ollut omat pyyhkeet.


Puhdistin naulakon varovasti. Tämän paikka uudella mökillä ei vielä ole selvillä. Kuvat ovat kotoa. Kyllä se mökillä paikkansa löytää.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Valon pilkahduksia

Aurinko tuli esiin ja kirkasti syksyn värien loistoa. Mutta myös mökin tilanteeseen tuli valoa. Tie uudelle mökille valmistui.



Alunperin tie korkealle mäelleni oli päässyt huonoon kuntoon. Sen pinnalta oli vesi kuluttanut maakerrokset niin, että sileä kallio oli paljastunut. Tien kunnostusta on kohdellut monta vastoinkäymistä. Ensin satoi niin paljon, ettei urakoitsija uskaltanut tuoda mursketta kuorma-autollaan ettei sateen pehmittämä kylätie olisi aivan velliksi mennyt. Sään parannuttua kunnostus eteni, mutta sitten urakoitsijan kuorma-auto hajosi. Saksasta tilattu vara-osa  meni ensin väärään osoitteeseen. Mutta nyt kaivinkone oli siirretty alas odottamaan poiskuljetusta ja tie oli hienossa kunnossa.


Tämä mökkitieni on kuuluisa. Paikallisen metsästysseuran hirvipeijaisissa kuulin lisätietoja mökin historiasta. Sen jo etukäteen tiesin, että joku oli traktorilla tullut alas jyrkältä rinteeltä. Traktorilla oli tultu hakemaan sahtia, jota oli taidettu maistellakin. Tie oli silloin ollut vain kinttupolkua, jota ilmeisesti kuljettiin jalan ja hevosella.Tie kulkee jyrkänteen reunalla ja putous siltä olisi todella hurja. Mutta varmaa on, etten minä ala sahtia valmistaa.


Mutta nyt tie on leveä ja tasainen. Ja asiat pääsevät rullaamaan. Nyt on jo nuohooja tilattu katsastamaan uunien tilanne. Nyt saan tavarat muutettua toiselta mökiltä sitten kun on sen aika ja pihalle saadaan vaihtolavalle, jotta purkutavara ja entisten asukkaiden tavarat saadaan pois.


Tien reunoja on jouduttu murjomaan. Työtä se vaatii, mutta ajan kanssa näkymä varmaan paranee. Urakoitsija oli joutunut kaatamaan yhden kauniina männyn. Mutta ehkä se pidättelee, jos joku on tipahtamassa tieltä.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Vannomatta paras

En malttanut olla siirtämättä joitakin kasveja vanhalta pihalta uudelle Päätös mökin myynnistä vahvistui, kun kävelin kaupunkipuutarhassani eli Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa aivan kotini lähellä. Siellä kaikki oli niin kuin omassa puutarhassani toivoisin olevan. Kaikki kasvit hyvinvoivia ja hoidettuja. Täydellinen järjestys. Ja tajusin, etten ikinä saa tontistani siihen verrattavaa. En, vaikka kuinka ahertaisin. Hankkimani uuden pihan suhteen tein vakaan päätöksen, että enää en istuttele jatkuvasti uusia kasveja enkä nyhrää leikkelemässä ruohoja "kynsisaksilla".


Mutta, minkäs sitä itselleen voi. Kun huomasin mökin edustalta yhden esikon, päätin hakea sen seuraksi viime keväänä ostamani. Viimeisinä päivinä, kun vanha mökki vielä oli omistuksessani, kävin hakemassa esikon. 


Samalla nappasin mukaan  belliksen. Vielä, kun vauhtiin pääsin, kaivoin kuolanpionin pienemmän haaran maasta ja tietysti mukaan lähti myös sormustinkukkia ja niiden kukkavarsiin, joissa on valtavat määrät siemeniä.


Ja tietysti pari jouluruusun tainta piti ottaa mukaan.


Valkovuokot ovat vielä harkinnassa, siirtäsinkö niitäkin. Niitä vaan on vaikea löytää tähän aikaan. Sinivuokkoja löytyy uudesta metsästäni ja pihapiiristäkin.


Mökin päädyssä on hieno varvikko, puolukkaa, mustikkaa ja kanervaakin on joukossa. Kunttaa on omasta takaa.


Mukaan lähti myös epämääräinen joukko sipuleita. Katsotaan, mitä niistä keväällä maasta nousee.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Unholaan jääneet puutarha ja piha

Vuosia käyttämättä olleet piha ja puutarha ovat päässeet villintymään Tuoksuvadelma oli valloittanut laajan alueen lipputangon ympäriltä. Vanhoista omenapuista parempi eli vähemmän ränsistynyt oli jo jäämässä tuoksuvadelman peittämäksi.



Tässä omenapuussa on kaksi vihreää omenaa. Tämä taisi olla yksi syy, miksi olen ostamassa pihaa ja siellä olevaa punaista hirsimökkiä. Keväällä en olisi voinut kuvitellakaan voivani myydä rakasta mökkiäni. Mutta kohta se on myyty. Naapuristossa tapahtui muutoksia ja minulle selvisi, että se ihana rauha ja hiljaisuus, joka mökillä vallitsi kun kummallakaan puolella olevissa mökeissä ei käynyt väkeä, on lopullisesti ja totaalisesti hävinnyt. Omenat ovat varmaan kovia ja happamia ja taatusti joku metsän eläin ehtii ne syödä ennen minua.


Keskellä pihaa kasvoi iso paju. Syreenipensaat ovat hoitamattomia, mutta on niissä joitakin kukkia ollut. Auringonkello on paikassa, jossa puut sen ympärillä ovat kasvaneet niin korkeiksi, ettei aurinko enää yllä kelloon.


Mökin takana kalliolla kasvaa mehitähteä. Kaukasian maksaruohoakin siellä on, syreenipensaan alla.


Mökin edessä on kukkapenkki, joka tuntuu olevan hyvässä paikassa, koska päivänliljat, tai niiksi niitä luulen, ovat kukkineet runsaasti ilman lannoitusta tai muuta hoitoa.


Kukkapenkistä löytyy myös kuunliljaa ja keisarinkruunuja. Välttämättä mökkipihaan kuuluva juhannusruusu löytyi ulkorakennuksen päädystä.


Rinteessä mökin edustalla puutarha on jatkunut. Ryteikön joukosta löytyi viinimarjapensaita ja karviaisia.


Parasta kuitenkin on kauppaan kuuluva metsä. Sitä on riittävästi. Lähin naapuri on vastakkaisella mäellä tien toisella puolella.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Fuengirolan kukat

Fuengirolassa kukat velä kukkivat syyskuun lopussa Paikkana Fuengirola Espanjan Aurinkorannikolla on tuttu, varsinkin rantabulevardi, jolla aamuisin tälläkin käynnillä kävelin. Vuorotellen eri suuntiin. Mutta päätettiin järjestää pikkuapulaiselle hauska loma. Ekaluokkalaisena hän voi vielä olla viikon poissa koulusta. Tehtäviä hänellä oli mukanakin. Ja kyllä tyttö osasi ottaa ilon irti hotellin uima-altaasta ja kaikista paikoista, joissa käytiin sekä täällä asuvan isotätinsä ylenmääräisestä hemmottelusta. Yhdessä kuvasimme kännyköillämme kukkia. Vielä kukat loistivat eikä syksystä ollut tietoakaan.


Kasvikirjan perusteella yritin löytää kasveille nimiä. Tämän nimi voisi olla Kirjotulikruunu. Muistuttaa Tulikellukkaa. Liekö sen isosisko.

,

Tämä on jakarandapuu. 
Kiinanruusua oli useamman värisenä.


Ihmekäynnös on tuttu ja aika yleinen kasvi.


Kun kulki syrjäisempiä katuja, näki hienoja pieniä pihoja, yleensä täynnä kukkia.



Alla Paavalinpaastopensas.



Tulikipinäkukka.


Tässä minulle esitellään Sinilyijykukkaa. Toivottavasti se ei ole myrkyllinen.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Oli pussillinen sipuleja

Kaksi pussia sipuleita marketista ja tässä tuloksia Keväällä nappasin marketista mukaani pussillisen sipuleja ja mukuloita. Tai itse asiassa pusseja oli kaksi. Toinen oli 30 sinisävyisen sipulin lajitelma. Mukana oli yksi daalia. Ja se onkin ensimmäinen kasvattamani daalia. Se alkoi sipileista ensimmäisenä kukkia ja se kukkii runsaasti. Daalia vaan ei ole sen kuvan näköinen, joka oli pussin päällä. Eikä ihan sinisävyinenkään.


Tämä ei ole Thomas Edison.


Lajitelmassa oli mukana 8 iiriksen sipulia. Näistä iiriksista kukki vain kaksi, toinen valkoinen, toinen valko-keltainen. Toisessa ostamassani pussissa oli pelkästään iiriksiä. Niiden sipulit laitoin toiseen ruukkuun ja niiden piti mielestäni olla sinisiä. Niistä kukkimaan lähti 3,  kaksi keltaista, yksi rusehtava.



En ole ihastunut keltaiseen väriin, mutta tämä se vasta outo on.


Pienenpieniä malvankukan sipuleita oli 14. Niitä sijoittelin ruukkuihin muiden kasvien joukkoon. Ne näyttivät aika ponnettomilta, lehdet roikkuivat pitkin multaa, mutta sitten niihin ilmestyi pieniä nuppuja. Ja kesän lopulla kauniit siniset kukat avautuivat.


Gladioluksia en myöskään ole koskaan kokeillut. Varret kasvoivat todella komeaksi. Mutta kukkimaan ne eivät ryhtyneet. Olin jo menettänyt toivoni, kun huomasin niissä nuppuja ja kesän lopuksi gladioluksetkin kukkivat. Koska tiesin olevani pidempään poissa mökiltä ja koska yöt alkoivat viilentyä, hallastakin jo puhuttiin, otin kukkia kotiin. Hiukan kukat kärsivät kuljetuksesta, mutta tuovat silti väriä päiviini.





Ei ollut tulos ihan sitä, mitä kuvittelin eikä onnistumisprosenttikaan ollut kovin hyvä. Taisivat olla viimeiset marketista ostamani sipulipussit.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sadepäivien puuhia

Sadepäiviä varten pitää aina olla valmiina jotain työtä varastossa. Ettei joudu turvautumaan siihen kaikista epämielyttävimpään tekemättömään työhön eli ulkovaraston siivoukseen. Talvella kunnostamani pöydän kansi odotti edelleen pintakäsittelyä ja yhtenä sateisena päivänä  se viimeinkin sai lakan pintaansa.


Mietin, vahaanko vai lakkaanko pöydän ja lopulta päädyin lakkaukseen. Jalat olin jo talvella maalannut  kalkkimaalilla. Lakkaus on kestävämpi ratkaisu eikä sitä tarvitse uusia niin kuin vahausta. Vahalle löytyy vielä varmaan käyttöä.


Aivan tasaista pöydän pinnasta ei tietystikään tullut. Mutta kelpaa. Lakkaa  on kaksi kerrosta.


Pöydälle laitoin liinaksi vrkkaushovihankkijani eli veljeni tyttären tekemän liinan. Ja vielä maljakkoon kurjenkelloja.


perjantai 8. syyskuuta 2017

Vihervajan valkaisu

Puutarhavajan ilme raikastui kun maalasin sen yläosankin valkoiseksi Jos nyt ostaisin Kekkilän vihervajan, ostaisin sen valmiiksi maalattuna. Sen maalaaminen ei ollut ihan pieni juttu. Ensimmäisenä vuotena maalasin kasvihuoneen puuosat valkoiseksi ja vajan ulkopuolen punaiseksi. Puutarhavajan sisäpuoli jäi silloin maalaamatta. Siellä alkoivat ampiaiset viihtyä ja sain ne karkoitettua vähäksi aikaa kun maalasin vajan alaosan valkoiseksi. Kokonaan en sisäpuolta jaksanut maalata. Seuraavaksi oli vuorossa lattian lakkaaminen. Halusin säilyttää sen puunvärisenä. Ja nyt sitten oli aika maalata vajan yläosa.




Vinon sisäkaton maalaus on haasteellista. Kun tasapainoilee tikkailla ja yrittää varoa tippuvaa maalia. Valkoista öljymaalia löytyi myös hiuksista ja se pysyy.



Jotenkin vanhat puunväriset kalusteet, rottinkiarkku ja hylly, näyttävät raikkaammalta kokonaan valkoisessa ympäristössä.


Ovien maalaaminen oli oma lukunsa. Kun alla oli tikkaat ja maalattava ovi heilui eikä mistään saanut tukea.