tiistai 31. toukokuuta 2016

Tulppaanin ja pionin punaista, syreenin sinistä.

tulppaani syreeni kuolanpioni Toiveenani oli, että omenapuiden alla kasvaisi punaisia tulppaaneja. Uskoin sen onnistuvan, koska omenapuiden istutuskuoppaan asennetut myyräverkot ulottuvat sen verran korkealle, etteivät myyrät pääse niiden yli. Tulpaaneista yksi kukkii tänä vuonna.

                               

Sisarellani oli suuri ja hieno kuolanpioni. Ihmettelin kun hän harmitteli joutuessaan olemaan poissa kun pionit kukkivat. Yhtenä jouluna sain häneltä lahjaksi pussillisen pionin siemeniä. Nyt kun olen lueskellut pionin kasvatuksesta, tuntuu ihmeeltä, että sain siemenistä kasvamaan yhden pionin. Monta vuotta meni, ennen kuin se kukki. Ja aina kun se kukki, olin töissä. Pari kertaa olen nyt onnistunut olemaan paikalla kukinnan aikaan. Nytkin joudun lähtemään kaupunkiin. Saattaa olla, että seuraavan kerran kun tulen mökille, on kukinta ohi.


Syreenit voivat hyvin. Sellaisetkin kukkivat, jotka eivät ennen ole sitä tehneet.

                            

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kielorinne

kielorinne
Mökille tullessa jo tuoksusta sen tietää: kielojen kukinta on parhaimmillaan. Tuoksu tuo mieleen nuoruuden villit vuodet ja vanhan Miss Dior-hajuveden. Jos Suomen kansa on sitkeää ja sisukasta, niin silloin kielon valinta Suomen kansalliskukaksi osuu oikeaan. Kieloa ilmestyy mitä karuimpiin paikkoihin. Onneksi sen lehdet ovat täysikokoisia vasta sen jälkeen kun sinivuokot ovat ehtineet kukkia. Vaikka kukkia on täällä runsaasti, harmittaa kun niitä kaupitellaan kaupungissa isoina nippuina. Minusta ne pitäisi jättää luontoon, jossa useammat ihmiset voivat niistä nauttia. Onneksi kauppiaat jättävät kielon lehdet keräämään voimia seuraavaa kukintaa varten.


Kielo,  (Convallaria majalis)  viihtyy parhaiten ravinteikkaasta lehdoissa, mutta kasvaa myös kuivassa ympäristössä. Sen marjojen lisäksi myös kukat ja lehdet ovat myrkyllisiä.





kukkiva kielorinne

Omenapuut kukkivat

Omenapuiden runsasta kukintaa on ihasteltu ympäri maata. Myös pikkuinen omenapuuni on täynnä kukkia. Kukinta osuu myös hyvään ajankohtaan, sillä pölyttäjiä on ollut liikkeellä jo pitkään. Viikolla   kun olin poissa, oli hellettä ja sitten sadetta. Kukinta on jo melkein ohi muutamassa päivässä.

.


Vanhassa puussakin on muutama kukka. Kolmas omenapuu ei kuki vieläkään. Leikkasin sitä keväällä enemmän puun näköiseksi, ehkä sekin kukkii vielä jonain vuotena. Vanha puu teki yhtenä syksynä hedelmiä. Niitä oli laskujeni mukaan 11. Otin maahan pudonneet mukaani. Kun tulin seuraavan kerran mökille, yhtään omenia ei enää ollut. Mäyrä tai joku muu oli käynyt herkuttelemassa.Vain kuva on niistä muistona


kukkivat omenapuut

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Eteiseen uudet verhot

Kun eteisen katto nyt on korjattu, voi sen kohentaminen muutenkin alkaa. Ensimmäiseksi laitoin uudet verhot ikkunaan. Sinivalkoiseen kauteen kuuluneet lamput sijoitin ikkunoille.

                                                  

  
Oven pieleen ostin halvan marketin pelargonian. Yöpakkasia voi vielä tulla, siksi ne arvokkaammat eli ne jotka sain säilytettyä talven yli, odottavat sisällä. Eivät ne vielä kukikkaan.

                     ,

perjantai 20. toukokuuta 2016

Lemmikit kärsivät talvesta, niinkuin muidenkin kasvit

Viime kesän tavoin puistolemmikit (Myosotis sylvatica) eivät kukkineet isoina alueina. Niitä löytyy vain muutama siellä täällä. Lohdullista oli lukea Itä-Häme-lehdestä, että viime vuoden lyhyt ja kolea kasvukausi sekä tammikuun paukkupakkaset aiheuttivat pahimmat kasvutuhot sitten 1980-luvun. Jo viikon pakkaskausi lokakuussa aiheutti vaurioita. Pahin oli kuitenkin lumeton tammikuu, jolloin kovat pakkaset pääsivät tuhoamaan läpimärässä maassa kasvavien herkkiä juuristoja. Muillakin on siis ongelmia.


Lemmikit ovat lähtöisin joskus ostamistani yksilöistä, jotka sen jälkeen, kun niiden kukinta ruukussa oli loppunut, istutin maahan.





Mikä emännänkaapin väriksi

emännänkaappi
Uusi Arvotakka hehkuttaa, että sininen on trendiväri ja lehti on täynnä sinistä sisustusta. Juuri kun minun sininen kauteni on päättynyt. Pitää nyt kuitenkin hakea varastosta vanha sininen pinnatuoli, joka minun joskus piti maalata ja katsoa sopiiko se tupaan.


Emännänkaappi on nyt tuvassa. Pohjamaalattuna ja hiottuna melkein lopullisella paikallaan. Ja nyt pitäisi sen tuleva väri päättää. Vihreää siitä ei tule, vaikka se sen alkuperäinen väri onkin. Tuvan sinisyyden vuoksi siitä tulee vaalea, mutta valkoisenkin sävyjä on nykyään mielettömästi.


Samassa Avotakassa kirjoitetaan 50-luvun tyylistä: Poimi väreiksi vaaleita, murrettuja sävyjä. 1950-luvulla suosittiin aavistuksen kermaisia värejä, kuten pehmeitä vihreitä, vaaleankeltaista, harmaata, sinisen eri sävyjä ja marjapuuronpunaista.

Pitkään olin katsellut vanhoja keittiökelloja sillä silmällä, että sellainen kyllä tupaankin kuuluisi. Nyt minulla on kello ja oikeastaan se taitaa olla juuri sen värinen, joka kaappiinkin sopisi.



keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Arabian sini- ja punaraitaa


Arabian siniraita- tai sinivalkoastiat olivat 50-luvulla yleistä käyttötavaraa. Sodan aikana yksikertaisen mallisia astiota valittiin koristeltavaksi kapeilla raidoilla. Leveämmällä raidalla koristellut astiat ovat ilmeisesti vanhempaa tuotantoa. Mallin suunnittelija on Kurt Ekholm ja se on peräisin vuodelta 1936. Nämä kaikki kuulunevat samaan sarjaan. 






Vaaleanpunaisellakin raidalla koristeltu astia löytyy.


maanantai 16. toukokuuta 2016

Sipulikukat, narsissit ja muut

Pihan reunalla on joskus ollut perunamaa. Sen reunoille istutin ensimmäiset narsissit. Ne ovat uskollisesti kukkineet joka vuosi. Syksyllä siirsin niiden seuraksi muita narsisseja, jotka olivat jäämässä alppiruusun tai muun kasvillisuuden alle.
narsissi
          

En tiedä narsissieni lajien nimeä. Tämän keskusta, torvi, vaalenee kukan vanhetessa.

                                  

        Klassisia keltaisiakin yksilöitä löytyy.
                          

Helmihyasintit tai helmililjat (Muscari) kukkivat nyt ulkona eri puolilla pihaa.



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Mökkiarboretum

mökkiarboretum Puuntaimien kerääminen alkoi siitä, kun toukokuussa 2010 sain kutsun Maa- ja metsätalousministeriön 150-vuotisjuhlaan. Tilaisuudessa osallistujat saivat lahjaksi pienen, oksattoman lehtikuusen taimen. Onnistuin saamaan sen hengissä mökille ja se on kasvanut jo puun näköiseksi.





Lehtikuusia (Larix) on Sumessakin montaa lajia. Ilmeisesti osa niistä on lunnonvaraisia. Oma puuni jatkaa kasvuaan. Toukokuun alussa vihreät neulasten alut olivat jo isoja.


Tuomi (Prunus padus) on tontin luonnonvaraisia puita. Metsäasiantuntijat pitävät sitä rikkakasvina, mutta tontillani se saa olla rauhassa. 


Toukokuun alussa tuomen lehdet olivat jo melkein jo puhjenneet.
Helluntaina tuomet kukkivat - ja tuoksuivat.


Metsän rikkakasveihin (metsänkasvattajan mielestä) kuuluu myös lehtokuusama (Lonicera xylosteum). Minä annan sen kasvaa hallitusti matalina pensaina. Jos ei muusta syystä niin sen kauniin nimen vuoksi.


Toinen viljelymetsistä hävitettävä pensas tai puu on selja. Tontillani niitä ei luonnostaan kasva. Siispä siirsin yhden tontin rajalle.


Tämä lienee terttuselja (Sambucus racemosa).

Viime kesänä hankitut laakakataja (Juniperus horizontalis) ja tuivio (Microbiota decussata) ovat selvinneet talvesta.


Kartionmallisia pikkukuusia on tontilla kolme. Ne viihtyvät huonosti kuivassa ja happamassa maassa.


Viime kesänä hankin myös kääpiövuorimännyn (Pinus mugo Pumilio). En kyllä usko, että tavallinenkaan vuorimänty rinteessäni kovin isoksi kasvaisi.


Hevoskastanjan taimet ovat peräisin Helsingistä. Muutamana keväänä lenkkeillessäni Eläntarhanlahden ympäri en voinut vastustaa kiusausta poimia mukaani hevoskastanjoita, joista jo silmu pilkoitti. Kastanja taskuun tai käsilaukkuun ja jos muistin, kotona kukkamultaan. Ja myöhemmin isompaan ruukkuun ja lopulta maahan.


Arboretumini uusimman tulokkaan sain jouluksi sisareltani. Koristelu on tehty 5-vuotiaan apulaiseni  toivomusten mukaiseksi. Tämä Pinja (Pinus pinea) ei menesty Suomessa talven yli ulkona, ei edes II-vyöhykkeellä. Sen oli siis tarkoitus kasvaa kesät ruukussa ja viettää talvet sisätiloissa. Mutta ei se kestänyt talveakaan, vaan kuivui.



lauantai 14. toukokuuta 2016

Valkovuokkoviljelmät

valkovuokkoviljelmät valkovuokkojen viljeleminen Lapsuudessa valkovuokkoja poimittiin joka vuosi äidille äitienpäivänä. Niitä oli Varsinais-Suomessa helppo löytää. Myös Helsingin seudulla kevään valkovuokkokasvustot ilahduttavat, niistä tietää, että kevät on oikeasti alkanut.

Lämpö ja aurinko saivat ihmeitä aikaan ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat jo vapunpäivänä.



Valkovuokkojen (Anemone nemorosa) levinneisyysalue loppuu jonnekin Vierumäen tienoille. Mökilläni niitä ei luonnostaan ole. Siispä ryhdyin niitä viljelemään. Joitakin toin Espoolaisen paritalon pihasta, toisia Helsingistä, yhden työpaikan takapihalta. Ja tilasin niitä taimistoilta.

Kun eräs paikallinen tuttava kuuli, että olin maksanut  valkovuokoista, ilmestyi mökin pihaan naulalaatikollinen taimia. Ne olivat matkanneet sinne hänen kotipaikastaan Loviisasta.

Sitten täytin tasavuosia ja pidettiin juhlat. Lahjaksi toivoin valkovuokkojen taimia. Niitä toivat tuttavat mm. Leppävirralta, Lahdesta, Sipoosta ja tietysti sukulaiseni Varsinais-Suomesta. Veljeni oli kuunnellut Luontoradiota ja siellä joku oli kysellyt valkovuokkojen siirtämisestä, Vastaus oli ollut, että se on ympäristörikos. Onneksi kukaan rikokseen yllyttämistäni ei jäänyt kiinni.

Helluntaina melkein kaikki vuokot ovat jo kukassa. Yksittäisiä vuokkoja löytyy aina uusista paikoista. Ja valkovuokkoviljelmät kasvavat.



Kuulin joskus radiosta osan ohjelmasta, jossa kerrottiin, että sini- ja valkovuokko harjoittavat biologista sodankäyntiä. Ne levittävät jotain ainetta, joka karkoittaa muut kasvit niiden läheisyydestä. Katsotaan, mitä pihastani tulee.

Yhtenä syksynä pihalleni yritettiin - turhaan - kaivaa kaivoa. Olin hädissäni valkovuokkojen puolesta ja tilasin uusia juurakoita. Ne olivat kuitenkin loppuneet, mutta korvaukseksi sain kerrattuja valkovuokkoja. 





perjantai 13. toukokuuta 2016

Ranta

rentukka>  Helluntain edellä vesi oli melkein normaalikorkeudessa ja rentukat (Caltha palustri) vapautuivat vedestä kukkimaan.Ympärillä pyöri koko ajan lentäviä hyönteisiä.




Kevättulva oli vappuna pahimmillaan. Veden pinta on jatkuvasti vaan noussut. Vettä seisoo jo sellaisissakin paikoissa, joissa siitä tulee tuhoa, kun kasvien kasvu alkaa.



Virta oli tuonut kaikenlaista rojua, joka oli juuttunut ponttoonilaituriin. Huiskin kaislat ja oksat menemään eteenpäin. Rannan asukkaasta ei nyt ole näkynyt merkkejä kun jäljet eivät enää erotu lumasta. Talvella niitä löytyi viikottain.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Arabian astioita

Arabian kissakannu
Sain yllätyslahjaksi vanhan kermanekan. Pohjassa Arabian piippuleima ja kun sen puhdisti liasta, oli se aivan virheetön. Vain kukkakuviot sivuilla ovat hiukan kuluneet.



Arabia kermakko tuote nro ab773, valmistus 1930-luvulla.

Kissakannun sain toisen kaupan yhteydessä. En tajunnut sen arvoa, mutta myyjän kanssa sovimmekin, etten tee kannulla bisnestä. Säilytän sen omassa käytössäni.



Arabian kissakannu, kannun malli Kaj Frank, kuvio Gunvor Ollin-Grönqvist.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäiväkukat

Aurinkoinen ja lämmin sää jatkui. Suuri osa koivuista on jo lehdessä, samoin tuomi.  Periaatteeni on, ettei koivuja kaadeta niin kauan kuin niihin tulee lehtiä. Vanhat koivut kuuluvat pihaani. Tarhakylmänkukka (Pulsatila vulgaris) on avannut kukan. Tämä on hankittu puutarhasta. Se on sukua kangasvuokolle. Etelä-Häme ja Etelä-Savo ovat alueita, joilla kangasvuokkoa esiintyy eniten. Oikeita kangasvuokkoja tontillani ei kuitenkaan ole.




Kiviseen, kuivaan rinteeseen istutetuista pikkunarsisseista ensimmäinen kukkii. Sain yhtenä keväänä pussillisen näiden sipuleita tuttavalta, joka oli pelastanut niitä tavaratalon roskista.




Muistikka (Vaccinium myrtillus) kukkii aivan pian. Mustikka on niitä lunnonkasveija, joiden toivoisin levivän. Kunhan nyt ei tulisi hallaöitä, jotka tuhovaisivat marjasadon. Luontaisetuihin kuuluu pihalta poimittavat mustikat.



perjantai 6. toukokuuta 2016

Vuokko ja moni muu

Kevät on edennyt yhdessä humauksessa ja nyt tuntuu kuin olisi jo kesä. Valkovuokot ovat alkaneet levitä tosissaan. Monille se voi olla rikkaruoho, mutta täällä se saa levitä. Koivut ovat hiirenkorvalla. Kaikki vanhat koivut näyttävät olevan hengissä. Käki aloitti kukkumalla 13 kertaa. Se riittää, ainakin ensi vuoteen, jolloin uudelleen lasketaan jäljellä olevat onnelliset elinvuodet.

                          

Kevätesikko (Primula veris) tuli minulla vahingossa päivänliljajuurakon mukana. Pikkutaimia on alkanut ilmaantua läheisyyteen.

                            

Näitäkin kevätkurjenmiekkoja (Iris reticulata) on kaksi jäljellä. Yhtenä syksynä innostuin ostamaan pussillisen niiden sipuleja. Ihmettelin keväällä kun maasta alkoi työntyy vaaleita kasvin alkuja.

                          

Kevättähtien (Chionodoxa luciliae) oli tarkoitus kasvaa pihan alppiruusun alla. Mutta se on kasvanut niin suureksi, että muut kasvit ovat jääneet varjoon sen alle. Yritin kevättähtiä siirtää, mutta ovat ne itsekin levinneet.

                          

Vuorenkilpeä (Bergenia crassifolia) pihakiven kyljessä oli jo kun mökin hankin. Olen sitä lisännyt eri puolille tonttia, se kun tuntuu kestävän kuivuuden ja happamuuden. Kalkkia se ei ilmeisesti sietäisikään.